Verensokeri ja diabetes

Sokeri on tärkeä elimistömme energianlähde. Saamme sitä ravinnosta ja maksan tuottamana.

Ravinnon sisältämät hiilihydraatit imeytyvät sokerina verenkiertoon. Tällöin verensokeri nousee. Aterian jälkeen terve haima erittää aina insuliinia. Se kuljettaa veressä olevaa sokeria energiaksi soluihin, jolloin verensokeri laskee. Ruokailujen välissä maksa huolehtii että verensokeritaso on riittävä. Normaalisti verensokeri on välillä 4-8 mmol/l.

Haiman lisäksi maksa on tärkeä elin sokeriaineenvaihdunnan säätelyssä. Se osaa varastoida aterioista saatua ylimääräistä sokeria. Varastoitunut sokeri otetaan käyttöön, mikäli verensokeri laskee liian alhaiseksi. Maksa voi myös muuntaa mm. rasvaa ja valkuaisaineita sokeriksi, jos sokeria ei ravinnosta ole tarjolla.

Maksan sokerintuotantoa vähentävä hormoni on insuliini. Insuliinille vastakkaisesti toimii useitakin hormoneja, jotka pyrkivät lisäämään maksan sokerintuotantoa tietyissä tilanteissa. Joka hetki insuliinin ja sille vastakkaisesti toimivien hormonien välillä on herkkä tasapaino. Näin turvataan tasainen verensokeritaso ja riittävät sokerivarastot yllättäviin tarpeisiin. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi liian matalalla olevat verensokeritasot, liikuntasuoritukset tai paasto.

Useimmat soluistamme ovat hyvin joustavia energian lähteen suhteen. Jos sokeria ei ole tarjolla solut voivat vaihtaa energianlähteensä toiseen. Hermosolut mm. aivoissa ovat sitä vastoin erittäin riippuvaisia nimenomaan sokerista ja tästä syystä liian matala verensokeri voi olla vaarallista.

Diabeteksessa verensokeri on pitkäaikaisesti normaalia korkeampi.

Tyypin 1 diabeetikoilla verensokeri on kohonnut koska haima ei tuota insuliinia ja siten veren sokeri ei kulkeudu soluihin. Tyypin 2, eli aikuistyypin diabetes on yleisempi sairauden muoto. Sille tunnusomaista on verensokerin pitkäaikainen kohoaminen, joka johtuu insuliinin vaikutuksen heikkenemisestä eli insuliiniresistenssistä. Tuolloin solujen kyky reagoida insuliiniin ja käyttää hyväkseen veressä olevaa sokeria on heikentynyt. Insuliiniresistenssin syynä on yleensä ylipaino ja perintötekijät.

Enemmistöllä tyypin 2 diabeetikoista insuliiniresistenssiin liittyy myös kohonnut kolesteroli ja/tai verenpaine. Myös haiman insuliinin tuotanto saattaa olla heikentynyt samaan tapaan kuin tyypin 1 diabeteksessa.