Diabetes

Diabetes eli kansanomaisesti sokeritauti on joukko erilaisia sokeriaineenvaihdunnan sairauksia, joille on yhteistä se, että veren sokeripitoisuus nousee tavanomaista korkeammalle. Korkea veren sokeri aiheuttaa välittömiä oireita, kuten virtsanerityksen lisääntymistä, janoa, laihtumista, toistuvia tulehduksia ja väsymystä. Pitkäaikaisesti koholla oleva korkea verensokeri aiheuttaa mm. silmien, munuaisten, hermoston ja sydämen sairauksia.

Diabeteksen keskeinen tekijä on insuliinihormoni, jota haima erittää. Sen eritys joko loppuu diabeteksessa, sitä erittyy liian vähän tai sen vaikutus heikkenee (insuliiniresistenssi). Insuliini on tärkein verensokeritason säätelyyn osallistuva hormoni, sen puuttuessa elimistö ei voi käyttää sokeria hyödyksi energiaravintoaineena. Diabeteksen kaksi päämuotoa ovat tyypin 1 (nuoruustyypin) diabetes ja tyypin 2 (aikuistyypin) diabetes. Diabeteksessa häiriintyy usein myös rasva-aineenvaihdunta, ja tyypin 2 diabetekseen liittyy myös kohonnut verenpaine sekä vyötärölihavuus.

Näillä sivuilla kerrotaan vain tyypin 2 diabeteksesta.

Taulukko 1. Tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen eroja

	Tyypin 2 diabetes	Tyypin 1 diabetes
Insuliinin lähes täydellinen puutos	harvemmin	aina
Insuliiniresistenssi	usein	harvemmin
Jano, lisääntynyt virtsan eritys, laihtuminen ja muut oireet	harvemmin	aina
Kolesterolin ja muun rasva-aineenvaihdunnan häiriöt	usein	usein
Vyötärölihavuus	usein	harvemmin
Kohonnut verenpaine	usein	harvemmin

Diabetes Suomessa

1900-luvun alkupuolella diabetes oli harvinainen sairaus. Vielä 1940 -luvun lopulla Suomessa oli alle 20 000 diabeetikkoa.

 

 

 

Nykyisin Suomessa

• diagnosoidaan vuosittain 15 -20 000 diabeetikkoa
• on arviolta yli 500 000 diabeetikkoa
• joka toinen ei tiedä sairastavansa diabetesta
• diabetes on nopeimmin kasvava kansansairautemme

Tyypin 2 diabetes yleistyy ikääntymisen ja lihavuuden lisääntymisen myötä. Myös vähäinen liikunta ja ruokavalio vaikuttaa asiaan.

Suomessa diabetesta sairastaa jo 10 % aikuisväestöstä, ja tyypin 2 diabeteksen ilmaantuminen siirtyy yhä nuorempiin ikäryhmiin.

Verensokeri ja diabetes

Sokeri on tärkeä elimistömme energianlähde. Saamme sitä ravinnosta ja maksan tuottamana.

Ravinnon sisältämät hiilihydraatit imeytyvät sokerina verenkiertoon. Tällöin verensokeri nousee. Aterian jälkeen terve haima erittää aina insuliinia. Se kuljettaa veressä olevaa sokeria energiaksi soluihin, jolloin verensokeri laskee. Ruokailujen välissä maksa huolehtii että verensokeritaso on riittävä. Normaalisti verensokeri on välillä 4-8 mmol/l.

Haiman lisäksi maksa on tärkeä elin sokeriaineenvaihdunnan säätelyssä. Se osaa varastoida aterioista saatua ylimääräistä sokeria. Varastoitunut sokeri otetaan käyttöön, mikäli verensokeri laskee liian alhaiseksi. Maksa voi myös muuntaa mm. rasvaa ja valkuaisaineita sokeriksi, jos sokeria ei ravinnosta ole tarjolla.

Maksan sokerintuotantoa vähentävä hormoni on insuliini. Insuliinille vastakkaisesti toimii useitakin hormoneja, jotka pyrkivät lisäämään maksan sokerintuotantoa tietyissä tilanteissa. Joka hetki insuliinin ja sille vastakkaisesti toimivien hormonien välillä on herkkä tasapaino. Näin turvataan tasainen verensokeritaso ja riittävät sokerivarastot yllättäviin tarpeisiin. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi liian matalalla olevat verensokeritasot, liikuntasuoritukset tai paasto.

Useimmat soluistamme ovat hyvin joustavia energian lähteen suhteen. Jos sokeria ei ole tarjolla solut voivat vaihtaa energianlähteensä toiseen. Hermosolut mm. aivoissa ovat sitä vastoin erittäin riippuvaisia nimenomaan sokerista ja tästä syystä liian matala verensokeri voi olla vaarallista.

Diabeteksessa verensokeri on pitkäaikaisesti normaalia korkeampi.

Tyypin 1 diabeetikoilla verensokeri on kohonnut koska haima ei tuota insuliinia ja siten veren sokeri ei kulkeudu soluihin. Tyypin 2, eli aikuistyypin diabetes on yleisempi sairauden muoto. Sille tunnusomaista on verensokerin pitkäaikainen kohoaminen, joka johtuu insuliinin vaikutuksen heikkenemisestä eli insuliiniresistenssistä. Tuolloin solujen kyky reagoida insuliiniin ja käyttää hyväkseen veressä olevaa sokeria on heikentynyt. Insuliiniresistenssin syynä on yleensä ylipaino ja perintötekijät.

Enemmistöllä tyypin 2 diabeetikoista insuliiniresistenssiin liittyy myös kohonnut kolesteroli ja/tai verenpaine. Myös haiman insuliinin tuotanto saattaa olla heikentynyt samaan tapaan kuin tyypin 1 diabeteksessa.

Tyypin 2 diabetes

Tyypin 2 diabetes kehittyy vähitellen.

Ennen varsinaisen sairauden puhkeamista voidaan havaita lievempi sokeriaineenvaihdunnanhäiriö, jolloin verensokeriarvot ovat normaalia korkeammat täyttämättä kuitenkaan tyypin 2 diabetekselle asetettuja raja-arvoja. Tällöin voidaan puhua esidiabeteksesta.

Varsinainen tyypin 2 diabetes on alkuun pitkään oireeton tai vähäoireinen. Se todetaan usein vasta lisäsairauden ilmaantumisen esim. sydäninfarktin yhteydessä.

Sairaus on vahvasti perinnöllinen. Tyypin 2 diabetekseen sairastuminen liittyy ylipainoisuuteen ja liikunnan vähentymiseen. Sairauteen liittyy erityisesti vyötärön seutuun keskittyvä keskivartalolihavuus.

Tyypin 2 diabeteksen tyypillisimpiä oireita ovat väsymys, ärtyneisyys, masennus, tiheentynyt virtsaamistarve sekä toistuvat tulehdussairaudet (flunssa, virtsatie- ja silmätulehdukset).

Tyypin 2 diabetes todetaan verikokein, joko mittamaalla verensokeritaso paaston jälkeen tai tekemällä sokerirasituskoe. Siinä juodaan annos sokerinestettä. Verensokeri mitataan ennen nesteen nauttimista, tunti ja kaksi tuntia nesteen nauttimisen jälkeen. Tyypin 2 diabetes voidaan todeta, jos kahden tunnin plasman verensokeri arvo on yli 11 mmol/l. Paastokokeessa puolestaan plasman verensokeriarvo yli 7 mmol/l viittaa tyypin 2 diabetekseen.

Riski sairastua tyypin 2 diabetekseen voidaan ennustaa jo vuosia ennen sairauden puhkeamista. Elämäntapamuutoksilla voidaan erittäin tuloksellisesti ennaltaehkäistä taudin puhkeamista. Katso lisää terveistä elintavoista täältä (linkki "elämäntavat" osioon). Tyypin 2 diabetes altistaa monille liitännäissairauksille.

Liitännäissairaudet

Tyypin 2 diabeteksen liitännäissairaudet voidaan jakaa suurten valtimoiden ja pienten verisuonien sairauksiin.

Korkea sokeri sinänsä vahingoittaa erityisesti pieniä verisuonia. Sen vaikutukset näkyvät selvimmin silmien munuaisten ja hermoston sairauksina (neuropatia eli hermoston rappeutuminen). Korkeaan verensokeriin usein liittyvät rasva-, verenpaine- ja muut häiriöt puolestaan lisäävät huomattavasti valtimosairauksia, kuten sydän- ja aivoinfarkteja, ääreisverenkiertosairautta ja erektiohäiriötä.

Liitännäissairauksien ehkäisy on diabeteksen hoidon tavoite. Siksi diabeteksen hoito on kokonaisvaltaista, useiden riskitekijöiden hoitoa, eikä vain veren sokerin hoitoa.

Diabeteksen liitännäissairauksia ovat:

• Sydäninfarkti
• Aivohalvaus
• Ääreisverenkiertohäiriöt, kuten katkokävely
• Nefropatia (munuaisten sairaus)

• munuaisten vajaatoiminta
• dialyysi- eli keinomunuaishoito

• Näön heikkeneminen, sokeus

• retinopatia (silmän verkkokalvosairaus)
• harmaakaihi

• Neuropatia (hermoston sairaus)

• särkyä ja kipua raajoissa
• jalkahaavat, jalan amputaatio
• maha-suolioireita, ripuli, oksentelu

• Erektiohäiriö, osin verisuoni-, osin hermostollista perua
• Virtsarakon toimintahäiriö
• Huimaus
• Kasvohermo-oireet
• Suun sairaudet, kuten ientulehdukset, juurikaries

Diabeteksen hoito

Lääkehoito

Lääkehoito kuuluu lähes aina tyypin 2 diabeteksen hoitoon.

Lääkehoitoon siirrytään, kun elämäntapamuutokset ravitsemuksen ja liikunnan avulla eivät riitä pitämään tautia aisoissa. Lääkkeillä pyritään alentamaan verensokeritasoa ja valittavana on useita eri tavalla vaikuttavia lääkkeitä. Niillä voidaan muun muassa vähentää maksan sokerituotantoa, lisätä insuliinin eritystä tai herkistää soluja insuliinin vaikutukselle.

Tyypin 2 diabeetikon ensisijainen lääke on suun kautta otettava metformiini, joka vähentää maksan omaa sokerituotantoa sekä lisää lihasten insuliiniherkkyyttä, jolloin verensokeripitoisuus laskee. Mikäli metformiini ei yksin riitä tuottamaan haluttua hoitotulosta, lisätään hoitoon yleensä toinen tablettimuotoinen lääke. Diabeteksen luonne, muut sairaudet ja kustannukset vaikuttavat hoidon valintaan. Käypä hoito –suosituksen mukaan toinen lääke voi olla joko sulfonyyliurea, glitatsoni tai inkretiinilääke: gliptiini tai pistettävä GLP 1 –analogi. Insuliini otetaan yleensä käyttöön vasta kun suun kautta otettavat lääkkeet eivät enää riitä tuomaan haluttua tehoa hoitoon.

Eri lääkeaineryhmien pääasialliset vaikutusmekanismit ovat:

• Sulfonyyliureat lisäävät insuliinin tuotantoa haimasta
• Glitatsonit eli insuliiniherkistäjät parantavat lihasten ja muidenkin kudosten insuliiniherkkyyttä, jolloin veressä oleva sokeri pääsee herkemmin siirtymään kudosten käytettäväksi
• Inkretiinilääkkeet lisäävät haimassa tapahtuvaa insuliinin tuotantoa sekä vähentävät glukagonin vapautumista ja sitä kautta myös maksan glukoosin tuotantoa. Näiden sokerinsäätelyn kannalta hyödyllisten inkretiinihormonien tuotanto on aikuistyypin diabeetikoilla alentunut.

Keskustele Sinulle sopivista lääkevaihtoehdoista hoitavan lääkärisi kanssa.

Elämäntavoilla on suuri merkitys

Suomalaiset tutkijat osoittivat ensimmäisenä maailmassa, että elämäntapojen korjaaminen on tehokas tapa ehkäistä tyypin 2 diabetesta. Elämäntapamuutosten vaikutusta tutkittiin henkilöillä, joilla oli esidiabetes ja siksi suuri riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. Tälle ryhmälle annettiin viisi saavutettavissa olevaa elämäntapatavoitetta:

• 15% painon alentaminen (100 kg painavalla 5 kg)
• 230 min päivittäinen liikunta, mielellään hikeen asti nostava, (3,5 tuntia viikossa)
• 3eläinrasvan vähentäminen alle 10% -> ravinnon kokonaisenergiasta alle 30% rasvoista, eläinrasvojen osuus alle 10%
• 4pehmeiden rasvojen osuuden kasvattaminen
• 5kuitujen lisääminen ruokavalioon

Koko ryhmä jaettiin kahtia niin, että puolet tutkittavista sai aktiivisesti tukea tavoitteiden saavuttamiseksi ja puolet oli omillaan. Molemmissa ryhmissä oli henkilöitä, jotka eivät saavuttaneet tavoitteita kaikilta osin, ja toisaalta niitä jotka pääsivät hyvin lähes kaikkiin tavoitteisiin. Tukea saaneiden ryhmässä diabetekseen sairastui seuranta-aikana 58 % vähemmän kuin omillaan olevien ryhmässä. Tyypin 2 diabeteksen puhkeamisen välttivät neljä tai kaikki viisi elämäntapatavoitetta saavuttaneet henkilöt ryhmästä riippumatta. Tautiin sairastui seuranta-aikana n. 40 % niistä, jotka pääsivät tavoitteisiin huonoimmin. Kahden –kolmen kilon painonnousu suurensi sairastumisriskin kaksinkertaiseksi. Elämäntavoilla on siis erittäin suuri merkitys. Vinkkejä omien elämäntapojesi kohentamiseen saat täältä (linkki). Tyypin 2 diabeetikon ruokavalio-ohjeet löytyvät tästä (linkki).

Viitteet:

Diabetes (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen sisätautilääkäreiden yhdistyksen ja Diabetesliiton lääkärineuvoston asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2009 (viitattu 31.1.2011).  Saatavilla Internetissä: www.kaypahoito.fi.

Lindström J ym. Diabetes Care 2003;26:3230-36.

Ilanne-Parikka ym. toim. Diabetes. Duodecim ja Diabetesliitto 2006.

Diabeteskysely

Tyypin 2 diabeetikoiden keskuudessa tehty kysely paljasti, että liian matala verensokeri vaikeuttaa arkea. Potilaat ovat pääosin tyytyväisiä hoitoonsa, mutta 60 prosenttia heistä on saanut oireita liian matalasta verensokerista viimeisen kuukauden aikana ja ne vaikuttavat myös arjessa. Osa potilasta kokee myös hoitoon liittyvät ohjauksen ristiriitaiseksi.

Lue lisää (lataa pdf 136kt)